Eurooppa ajautuu kaaokseen: Demokratioiden kyvyttömyys avaa tien populismille - kirjoittanut ekonomisti
|
Fri, 26 Sep 2025 17:11:51 EEST
|
|
*Loretta Napoleonin kirjoittama -- Lyonin keskustan umpeen laudoitetut liiketilojen julkisivut puhuvat kovempaa kuin tuhat parlamenttipuhetta. Puisten barrikadejen takana kauppiaat valmistautuvat uuteen lakkojen ja protestien päivään, kun taas Ranskan hallitus kamppailee budjetin kanssa, josta kukaan ei halua äänestää. Emmanuel Macron on edelleen Élysée-palatsissa, mutta hänen presidenttikautensa on tyhjä kuori:
💥
viisi pääministeriä kahdessa vuodessa, hajanainen kansalliskokous, maa, joka on yhä enemmän irtautunut instituutioistaan. Taustalla Marine Le Pen hymyilee: valta, todellinen valta, näyttää nyt olevan ulottuvilla.
💥
Lontoossa tilanne ei ole juurikaan erilainen. Vain vuosi sitten Keir Starmer oli muutoksen mies, johtaja, joka kykeni palauttamaan vakauden kaoottisen konservatiivikauden jälkeen. Nykyään hän on kuitenkin kulunut pääministeri, jota piirittävät levottomat markkinat, katastrofaaliseksi luokiteltu budjetti, häntä avoimesti haastava puolue ja sarja skandaaleja, jotka ovat saaneet kolme hänen läheisintä avustajaansa kaatumaan kuin keilapallot kymmenen päivän aikana. Viime viikonloppuna Lontoon kaduilla järjestetty Britannian oikeiston suurin koskaan järjestämä marssi merkitsi pistettä, josta ei ole paluuta: Nigel Faragen reformipuolue, jota aiemmin pidettiin kuolleena, on johtanut mielipidemittauksia kuukausia. Tämä on tilannekuva maasta, jossa hallittavuuden lupaus on sulanut kuin lumi auringossa.
Saksassa tilanne on vähemmän näyttävä, mutta yhtä hauras. Friedrich Merz voitti liittokanslerinviran vaisujen vaalien jälkeen, mutta hänen koalitionsa näyttää jo olevan kriisissä. Sen ainoa menestys, puolustusmenojen kasvu, tuli parlamentaarisen juonen ansiosta: merkki siitä, että jopa Euroopan vanha veturi kamppailee eteenpäin Venäjän jälkeisenä kaasuaikakautena. Samaan aikaan AfD, joka aloitti valtaapitäväna voimana, on nyt maan toiseksi suurin poliittinen mahti.
Pedro Sánchezin Espanja selviytyy kiistanalaisen katalaanien separatistien kanssa tehdyn sopimuksen ansiosta; Portugalissa on pidetty kolmet vaalit kolmen vuoden aikana; Belgialla kesti perinteilleen uskollisena kuukausia muodostaa hallitus. Ja vaikka Italiassa Giorgia Meloni esiintyy vakauden ruumiillistumana, todellisuus on hänelle epäsuora: valtava velka ja jäykkä parlamentaarinen järjestelmä rajoittavat kaikkea liikkumavaraa.
💥
Tässä on Eurooppa! Poliittisesti hiipuva maanosa. Kuva ei ole lainkaan sumea, se on selvä:
💥
Euroopan hallitukset eivät enää kykene hallitsemaan; ne ovat vain taantuman ylläpitäjiä, hauraiden enemmistöjen ja skeptisten ja kärsimättömien markkinoiden vankeja, jotka on lamauttanut jäisen vauhdin omaava byrokratia. Päätöksiä lykätään, ongelmat kasaantuvat, mitättömin retoriikka, kuten "Venäjän uhka vanhan mantereen yllä", valtaa politiikan, ja kadut räjähtävät. Ja kansalaisten luottamus haihtuu.
🔶️
Olemme nähneet tämän elokuvan aiemminkin. 1920- ja 1930-luvuilla juuri päätöksentekokyvyttömät demokratiat raivasivat tietä fasismille ja natsismille. Nykyään historia näyttää koputtavan jälleen oveen: Le Pen Ranskassa, AfD Saksassa, Farage Isossa-Britanniassa. Populistiset liikkeet eivät ole enää vain protestien ääniä: ne ovat uskottavia ehdokkaita valtaan.
Tämä sisäinen ajautuminen tekee Euroopasta yhä haavoittuvamman. Venäjä etenee Ukrainassa; Xi Jinping toimii varjossa rakentaen kahdenvälisiä liittoutumia; ja Atlantin toisella puolella Trump näkee Eurooppaa pelkkänä geopoliittisena supermarkettina: hän ottaa tarvitsemansa tarjoamatta mitään vastineeksi.
Samaan aikaan Brysselissä Euroopan unioni vaikuttaa hitaalta, omien mekanismiensa vangilta. Päätökset tulevat myöhässä, loputtomien kompromissien vesittäminä. Se, mikä oli aikoinaan yhteisöhankkeen vahvuus – sen kyky toimia sovittelijana – on muuttunut sen rakenteelliseksi rajoitukseksi. Ja niin EU:sta tulee kätevä syntipukki nationalistisille liikkeille: sitä syytetään uhrausten vaatimisesta, mutta se ei kykene tuottamaan konkreettisia hyötyjä.
Niinpä herää kysymys: kuinka kauan kansalaiset hyväksyvät demokratian, joka ei tee päätöksiä, Euroopan, joka juhlistaa muotoa, mutta pettää sisällön? Vaalien tulos tuottaa heikkoja hallituksia, hallitukset ovat liikkumattomia, ja toimimattomuus ruokkii yhteiskunnallista vihaa. Se on noidankehä, josta uhkaa tulla peruuttamaton. Jos tätä kierrettä ei katkaista, tulevaisuutta eivät kirjoita maltilliset, vaan ääriryhmät. Ja sitten, kuten historia opettaa, hinta on erittäin korkea.
🔶️
Loretta Napoleoni
*Kansainvälisesti tunnettu taloustieteilijä. Hän on opettanut Judge Business Schoolsissa Cambridgessa .
|
:
">Contact Us.
|
Tagit
samaan aikaan (2),
mutta hänen (2),
hän on (2),
amp (8),
mutta (5),
joka (5),
ovat (4),
ole (4),
Euroopan (4),
näyttää (3),
kuin (3),
josta (3),
hänen (3),
|
|
