Hyvinvointivaltio - kestävällä vai kestämättömällä pohjalla?
|
Tue, 26 Aug 2025 18:32:03 EEST
|
|
Eurooppa tuhlaa aseisiin ja asevarusteluun noin 350 miljardia euroa vuodessa, josta jotain 60 miljardia hassataan Ukrainassa taivaan tuuliin vuosittain. Tämä on huomattavasti enemmän kuin Venäjä tai Kiina käyttävät. EU suunnittelee investoivansa tämän lisäksi asevarusteluun 800 miljardia lisää. Puolustusbudjetit on tarkoitus nostaa kaikissa Nato-maissa 5% BKT:sta.
Tämä kaikki raha ohjataan jostain muualta. Pääasiassa kansalaisten hyvinvoinnista, mutta myös monilta muilta alueilta, kuten tieteestä sekä tietysti EU:n keskuspankilta, jonka nostamat lainat jäsenmaat tulevat takaamaan. Koko jutun ongelma on, että samaan aikaan aseet eivät tuota työllisyyttä, eikä hyvinvointia, koska tilaukset USA:sta ja muualta nappaavat ison osan aseinvestoinneista.
Aseiden tuotantokustannukset Euroopassa ovat karanneet pilviin. Tarvitsemme kolme kertaa enemmän rahaa saman asemäärän tuottamiseen kuin resurssirikkaat Kiina tai Venäjä tarvitsevat. Sotilaallinen voima ei kuitenkaan kasva suhteessa, koska raha ei mene armeijoiden kasvattamiseen, vaan korkeateknologiaan ja yritysten voitontavoitteluun.
On jopa pöyristyttävää, että kovimmat asetuotannon kasvattamisen kannattajat löytyvät EU:ssa vihreistä ja sosialidemokraateista. Heistä löytyy myös eniten valmiutta sotilaalliseen puuttumiseen Ukrainan sotaan. Mihin unohtuivat sosiaaliturva ja vihreä tulevaisuus?
Oikeistoliberaalit eivät tietysti pistä pahakseen, jos rahat ohjataan pois hyvinvointi-investoinneista. Saksassa kristillisten Friedrich Merz ilmoitti jo, että Saksa ei kykene enää ylläpitämään entisenlaista hyvinvointivaltiota. BlackRockin hallituksessa istuneelle Merzille sopii hyvin, että verovarat ohjataan sellaisiin kohteisiin, jotka tuottavat osakkeenomistajille voittoa.
En näe arvoliberaalien sotaintoilulle mitään muuta syytä kuin että he eivät yksinkertaisesti kestä ajatusta siitä, että oman arvomaailman mukainen järjestys ei välttämättä voita Ukrainassa. Siksi Tuppurainenkin huutaa meillä, että jos Venäjää ei pysäytetä, niin se tulee Eurooppaan, vaikka tästä ei ole mitään konkreettista tai edes teoreettista näyttöä.
Jutun kääntöpuolena on, että kun ihmisten elintaso meillä putoaa, palvelut katoavat tai muuttuvat liian kalliiksi ja ihmisillä ei ole työtä, niin todellinen vaara nouseekin järjestelmämme sisältä, ei ulkoapäin. Jossain määrin asia on tiedostettu ja juuri siksi ulkoista vihollista tarvitaankin, jotta järjestelmämme ei hajoaisi käsiin. Oikeistolle tämä sopii ja se mahdollistaa loputtoman leikkurin, koska vasemmisto ei reagoi.
Miksi näin tapahtuu? Siksi, että nykyinen viher- ja vasemmistoeliitti ei edusta duunareita, maaseutua, köyhälistöä tai olosuhteiden pakosta heikossa asemassa olevia, vaan korkeasti koulutettuja ja hyvin toimeentulevia elämäntapaidealisteja. He eivät vimmassaan näe, että pinta on muuttunut luisuvaksi ja olemme heikkenemisen tiellä. He kokevat sen vasta siinä vaiheessa, kun on myöhäistä.
Arvoliberaalit väittävät olevansa demokraattisen järjestelmän tukipilari ja muiden edustavan jonkinlaista demokratian uhkaa, laitaoikeistoa tai jotain fakkiutunutta neuvostonostalgiaa. Näinhän asia ei ole, vaan suurin osa ns. laitaoikeistosta on aivan tavallisia keski- ja alemman luokan edustajia, jotka pelkäävät oman toimeentulonsa ja tulevaisuutensa puolesta.
Sitten meillä on vasemmistoon kallistuva duunariporukka, joka ei koe nykyisiä vasemmistopuolueita enää omikseen. Tämä porukka on viime vuosina äänestänyt lähinnä persuja, mistä johtuen arvoliberaalieliitti on asettanut heidätkin ns. laitaoikeistoon.
Väheksyvätkö eliitin ulkopuolella olevat pienpuolueet ja ns. kadotettu kansa demokratiaa? En ole tällaisia ulostuloja kuullut kuin hyvin pieneltä äärioikeistolaiselta liikkeeltä, jotka nekin ovat olleet minimaalisia. Kukaan ei huuda vallankumousta, paitsi arvoliberaalit itse ja he taas vaativat kumouksia autoritaarisiin valtioihin.
Yksinkertaistetusti meillä on valtaapitäviä puolueita ja medioita, joissa päättäviin elimiin pääseminen vaatii vuosien nuoleskelun ja tiettyjen periaatteiden iskostamisen takaraivoon. Mahdollinen kritiikki estää nousemisen portaikossa. Vain samanmieliset nousevat, jolloin kukaan ei esitä kritiikkiä valtaapitäviä kohtaan kuin sellaisissa tapauksissa, että pääsisi syntymään jokin eliitin näkemykset kyseenalaistava sisäinen klikki. Onko tämä demokratiaa?
Venäjän toimet Ukrainassa estävät meitä näkemästä omia vikojamme, virheitämme ja virhepäätelmiämme. Mielestäni asialle pitää tehdä jotain, tai muuten tuhoamme nykyisenlaisen hyvinvointimme. Kuten Friedrich Merz sanoo, nykyinen hyvinvointijärjestelmä ei ole kestävällä pohjalla.
Silloin vaihtoehtoja on vain kaksi: 1. Pannaan kaikki rahat aseisiin ja tuhotaan hyvinvointivaltio tai 2. Lopetetaan fanatismi, luodaan kunnioitettava sotilaallinen voima ilman välistävetoa ja entisenlaisella BKT-osuudella, ohjataan resursseja hyvinvointiin, niin kuin ennenkin ja pelastetaan järjestelmä epävakaudelta.
Nykyinen järjestelmä, jossa aseiden tuottaminen maksaa kolme kertaa enemmän kuin rajanaapurissamme, ei ole kestävä tapa lähteä aseelliseen kilpavarusteluun. Jos koko ajan jankutamme Venäjän kaatumista, niin tilanteen jatkuessa nykyisenkaltaisena pitkälle eteenpäin, joudummekin miettimään, kuka kaatuu ensin?
Vai onko tässä kyse nollasummapelistä? The winner takes it all?
|
:
">Contact Us.
|
Tagit
kolme kertaa enemmän (2),
sotilaallinen voima (2),
meillä on (2),
kukaan ei (2),
kolme kertaa (2),
kertaa enemmän (2),
friedrich merz (2),
enemmän kuin (2),
aseisiin ja (2),
että (11),
tai (8),
kuin (7),
ole (6),
ohjataan (4),
niin (4),
meillä (4),
eivät (4),
vaan (3),
miljardia (3),
|
|
