Iskut Iraniin: Työntääkö Israel Lähi-idän kuiluun? - RT
|
Fri, 13 Jun 2025 20:13:43 EEST
|
|
13.6.2025 Eskalaatio pyrkii lamauttamaan muutakin kuin infrastruktuuria – se heikentää itse diplomaattisen ratkaisun mahdollisuutta.
Murad Sadygzade
Kirjoittanut Murad Sadygzade, Lähi-idän tutkimuskeskuksen johtaja, vieraileva luennoitsija, HSE-yliopisto (Moskova).
Telegram
Myrskypilvet kerääntyvät nopeasti Lähi-idän ylle, ja viimeisimmän eskalaation keskus on Israelin ja Iranin välisen kiihtyvän vastakkainasettelun ytimessä. Vuosikymmeniä varjoissa kytenyt konflikti on nyt puhjennut avoimeen – ja näennäisesti peruuttamattomaan – vaiheeseen. Kesäkuun 13. päivän aamuyöllä Israel käynnisti massiivisen sotilasoperaation, jossa toteutettiin ennennäkemätön ilmakampanja, johon osallistui yli 200 hävittäjää, ja joka iski yli sataan kohteeseen Iranin alueella lähes samanaikaisissa aalloissa.
Hyökkäykset ulottuivat kriittisille alueille – pääkaupungista Teheranista ja pyhästä Qomin kaupungista Kermanshahin ja Hamadanin teollisuuskeskuksiin. Israelin puolustusvoimien (IDF) mukaan iskut kohdistuivat yksinomaan strategisiin kohteisiin: Iranin ydinohjelmaan liittyviin komponentteihin ja infrastruktuuriin, ballististen ohjusten tuotantolaitoksiin, logistiikkakeskuksiin ja islamilaisen vallankumouskaartin (IRGC) komentokeskuksiin. Israel on esittänyt operaation osoituksena paitsi teknologisesta ylivoimastaan, myös horjumattomasta poliittisesta tahdostaan kohdata ja hillitä Iranin aiheuttamaa havaittua uhkaa.
Vahinkojen näyttäisi olevan vakavimmat, mitä Iran on kärsinyt sitten 1980-luvun Iranin ja Irakin sodan. Vahvistettujen uhrien joukossa on useita korkean tason henkilöitä Iranin sotilas- ja tiedemaailmasta: IRGC:n komentaja Hossein Salami, asevoimien yleisesikunnan päällikkö Mohammad Bagheri ja kenraali Gholam-Ali Rashid, joka valvoi suuria sotilasinfrastruktuurihankkeita. Näitä tappioita on Teheranissa kuvattu strategiseksi shokiksi. Lisäksi raporttien mukaan merkittäviä ydinvoimatieteilijöitä – mukaan lukien Iranin atomienergiajärjestön entinen johtaja Fereydoon Abbasi-Davani – on eliminoitu, samoin kuin ainakin kuusi muuta maan ydinkehitysohjelmaan osallistunutta avainhenkilöä.
Vastauksena Israelin laajamittaisiin ilmaiskuihin, jotka ulottuivat syvälle Iranin alueelle, korkein johtaja ajatollah Ali Khamenei käynnisti kiireellisiä henkilöstömuutoksia Iranin armeijan johdon korkeimmalla tasolla. Kontra-amiraali Habibollah Sayyari nimitettiin asevoimien yleisesikunnan vt. päälliköksi, kun taas kenraali Ahmad Vahidi on nimitetty IRGC:n uudeksi komentajaksi, kertoo Iranin tiedustelupalveluja lähellä oleva mediayhtiö Nour News.
Samaan aikaan Iranin Punainen Puolikuu raportoi, että Israelin iskut vaikuttivat peräti 60 paikkaan kahdeksassa keskeisessä maakunnassa. Tällä hetkellä paikan päällä toimii 134 pelastusryhmää, joihin kuuluu 669 henkilöä, ja ne tarjoavat apua muun muassa Teheranissa, Itä- ja Länsi-Azerbaidžanissa, Isfahanissa, Ilamissa, Kermanshahissa, Markazissa, Hamadanissa, Khuzestanissa ja Kurdistanissa. Vahinkojen ja humanitaaristen vaikutusten täyttä laajuutta arvioidaan edelleen.
Televisioidussa puheessaan kansakunnalle ajatollah Khamenei tuomitsi Israelin toimet jyrkästi ja kutsui iskuja sotarikoksekseksi. Hän varoitti, että Israelia odottaa "katkera ja kauhea kohtalo", mikä viestii selvästi, että Iranin vastaus tulee olemaan voimakas – ja mahdollisesti pitkittynyt.
Poliittiset seuraukset ovat jo muotoutumassa. Iranin parlamentin kansallisen turvallisuuden ja ulkopolitiikan komission jäsen Alaeddin Boroujerdi ilmoitti, että suunniteltu kuudes kierros ydinneuvotteluja Iranin ja Yhdysvaltojen välillä on peruttu. Hänen mukaansa Israelin aggression jälkeen kaikki jatkovuoropuhelu aiemman kehyksen mukaisesti on nyt mahdotonta.
Israel ei yrittänyt peitellä operaationsa laajuutta; Päinvastoin, se esitti sen symbolisena, historiallisesti merkittävänä tekona.
Televisioidussa puheessaan pääministeri Benjamin Netanjahu kutsui tapahtumia "uuden aikakauden aluksi" ja korosti, ettei Israel enää joutuisi pelon panttivangiksi. Hän kuvaili operaatiota "valon taisteluksi pimeyttä vastaan", nostaen sen alueellisen vastakkainasettelun ulkopuolelle eksistentiaaliseksi kamppailuksi.
Kampanjalle annettiin koodinimi Am Ke-Lavi – "Kansa kuin leijona" – viittaus Raamatun Mooseksen kirjaan: "Se nousee kuin naarasleijona ja kohottaa itsensä kuin leijona." Tämä kuvastovalinta ei ollut sattumaa – se toimi sekä sisäisen mobilisaation välineenä että selkeänä viestinä kansainväliselle yhteisölle: Israel on valmis toimimaan päättäväisesti, diplomaattisten odotusten tai globaalin mielipiteen rajoittamatta.
Venäjä ”tuomitsee jyrkästi” Israelin hyökkäyksen Iraniin
Lue lisää Venäjä ”tuomitsee jyrkästi” Israelin hyökkäyksen Iraniin
Yleisesikunnan päällikkö Herzi Halevi totesi yksiselitteisesti, että operaatio oli huolellisen, monitasoisen suunnittelun tulos, johon osallistuivat kaikki Israelin puolustusjärjestelmän tärkeimmät haarat. Hänen mukaansa tämä ei ollut polviisku, vaan strategisen opin tarkoituksellinen toteuttaminen, jonka tarkoituksena oli estää Irania koskaan hankkimasta ydinaseita – missään muodossa.
Tämän dramaattisen ja kauaskantoisen eskaloitumisen vanavedessä herää perustavanlaatuinen kysymys: Onko tämä avaussota globaalille konfliktille, johon osallistuu suurvaltoja, vai palaako tilanne – kuten Lähi-idässä niin usein käy – lopulta tuttuun iskujen, lausuntojen ja tilapäisten taukojen kaavaan? Vastaus on edelleen epävarma. Selvää on kuitenkin se, että alue on astumassa uuteen, paljon vaarallisempaan lukuun nykyhistoriassaan.
Tämä ei ollut äkillinen purkaus tai reaktio yksittäiseen provokaatioon. Pikemminkin se oli huolellisesti suunniteltu huipentuma kuukausien kasvaville jännitteille, joita poliittinen manööverointi, uhkaukset ja diplomaattiset katkokset kärjistivät. Analyytikot panivat jo kesäkuussa merkille lisääntynyttä sotilaallista toimintaa Israelin komentopiireissä. Joukkojen liikkeet, tiedusteluvuodot ja Iranin jatkuva uhmaaminen IAEA:ta kohtaan loivat vaikutelman, että suuri operaatio oli lähellä. Samaan aikaan kasvava turhautuminen Israelin sisällä – epäonnistumiset Gazassa, kotimaiset mielenosoitukset, oikeuslaitoksen uudistuksen myllerrys – työnsi Netanyahun kohti ratkaisevaa tekoa. Hänellä oli edessään karu valinta: vetäytyä puolustuskannalle tai ottaa aloite käsiinsä.
Netanyahu, kokenut poliittinen strategi, on jo pitkään osoittanut kykynsä muuttaa uhkat mahdollisuuksiksi. Hänen toimensa ovat harvoin impulsiivisia – ne ovat laskelmoituja, vaikkakin joskus epätoivoisia. Isku Iraniin oli enemmän kuin sotilaallinen toimenpide; se oli yritys nollata kansallinen narratiivi ja vahvistaa johtajuutta ulkoisen uhan linssin läpi. Monien israelilaisten silmissä Netanyahusta tuli jälleen kansakunnan puolustaja, strateginen johtaja, joka ei toiminut suosion, vaan selviytymisen vuoksi. Tämä ei ollut pelkästään ulkopoliittinen manööveri, vaan myös kotimainen – tarkoituksena oli ohjata huomio pois sisäisestä epävakaudesta ja rakentaa uudelleen julkinen yhtenäisyys.
Panokset ulottuvat kuitenkin paljon kotimaista politiikkaa pidemmälle. Israel ei pyri ainoastaan lamauttamaan osia Iranin ydinaseinfrastruktuurista; se yrittää heikentää itse diplomaattisen ratkaisun käsitettä. Mikä tahansa Yhdysvaltojen ja Iranin suhteiden lämpeneminen – edes teoreettinen – heikentäisi Israelin asemaa Washingtonin korvaamattomana Lähi-idän liittolaisena. Tässä yhteydessä isku ei ollut isku vain Teherania vastaan, vaan kaikkien uusien ydinsopimusten elvyttämistä vastaan. Logiikka on selvä: Neutraloi vastustajasi tehdäksesi neuvotteluista merkityksettömiä. Heikentynyt, järkyttynyt ja sisäisesti halvaantunut Iran on juuri sellainen vastustaja, jota Netanjahu haluaa – ei vain turvallisuuden takaamiseksi, vaan myös Israelin strategisen valta-aseman säilyttämiseksi alueella.
Tällä strategialla on kuitenkin vaarallinen kääntöpuolensa. Iranin vastaus on todennäköisesti epäsymmetrinen ja pitkittynyt ajan myötä. Vaikka täysimittainen sota ei ehkä ole Teheranin välitön valinta, hiljaisuus ei ole myöskään vaihtoehto. Drooneja on jo otettu käyttöön – ja tämä on vasta alkua. Todellinen uhka ei välttämättä tule suoraan, vaan Iranin laajan alueellisten liittolaisten verkoston kautta: Hizbollah Libanonissa, shiialaiset miliisit Irakissa ja huthit Jemenissä – ryhmät, jotka ovat jo osoittaneet kykynsä aiheuttaa vakavaa vahinkoa, varsinkin kun Israelin puolustuskoneistoa venytetään ohueksi useiden samanaikaisten rintamien vuoksi.
Kansainvälisen reaktion kysymys on edelleen ratkaiseva. Jos Israelin iskut johtavat merkittäviin siviiliuhreihin Iranin maaperällä, maailmanlaajuinen mieliala voi nopeasti muuttua. Maailma ei ehkä kiirehdi tukemaan Teherania, mutta myötätunto Israelia kohtaan – erityisesti Euroopassa – voi heikentyä nopeasti. Jopa Yhdysvallat, Israelin läheisin liittolainen, saattaa joutua epävarmaan asemaan – repimässä pitkäaikaisten Israelille annettujen sitoumusten ja oman yleisönsä kasvavan paineen välillä, yhä varovaisemmin uuden laajenevan konfliktin suhteen. Jos Iran pystyy muotoilemaan vastauksensa oikeutetuksi itsepuolustukseksi aggression sijaan, kansainvälisen myötätunnon vaaka voi alkaa kallistua.
Se, mikä on saattanut olla laskelmoitu peloteisku, on nyt muuttunut katalysaattoriksi uudelle ja arvaamattomalle todellisuudelle. Maailma on jyrkänteellä, jossa jokainen seuraava liike voi johtaa peruuttamattomiin seurauksiin. Kroonisen epävakauden pitkään määrittämä alue on nyt vaarassa luisua avoimeen, systeemiseen konfliktiin. Ja vaikka Israel saattaa pyrkiä säilyttämään kontrollin voimakeinoin, Iran voi valita pidemmän, strategisemman pelin – sellaisen, joka perustuu alueellisiin liittoutumiin, taloudelliseen kestävyyteen ja Israelin diplomaattisen aseman hitaaseen heikkenemiseen.
Yhdysvallat on yhä vaikeammassa asemassa. Toisaalta sen liitto Israelin kanssa on edelleen sen Lähi-idän politiikan kulmakivi. Toisaalta merkittävä alueellinen sotkeutuminen on viimeinen asia, mitä Washington tarvitsee kasvavien jännitteiden Kiinan kanssa, jatkuvan tuen Ukrainalle ja kuuman kotimaisen poliittisen ilmapiirin keskellä. Trumpin hallinto on nyt herkän tasapainottelun edessä: sen on yritettävä säilyttää strateginen vaikutusvaltansa alueella ja samalla välttää syvemmän osallistumisen kustannuksia – sekä aineellisia että maineen kannalta.
Samaan aikaan Israelin isku on myös antanut odottamattoman poliittisen iskun Donald Trumpille. Netanyahu, joka oli aikoinaan yksi Trumpin äänekkäimmistä kansainvälisistä liittolaisista, on viime kuukausina alkanut toimia itsenäisemmin – ja ajoittain suoraan Trumpin mieltymysten vastaisesti. Hän jätti huomiotta kehotukset Gazan tilanteen lieventämisestä ja laajensi sitten konfliktia Iraniin, mikä käytännössä torpedoi kaikki mahdollisuudet Teheranin ja Washingtonin välisten ydinneuvottelujen uusimiseen. Kaikki tämä tapahtuu kahden johtajan välisten suhteiden selkeän viilenemisen taustalla. Eskaloimalla konfliktia Netanjahu on riistänyt Trumpilta keskeisen ulkopoliittisen vaikutusvallan ennen Yhdysvaltain välivaaleja, mikä heikentää hänen mainettaan rauhantekijänä ja taitavana neuvottelijana.
Suljettujen ovien takana jotkut spekuloivat, että kyseessä saattaa olla laskelmoitu "hyvä poliisi, paha poliisi" -peli – jossa Israel iskee kovaa, kun taas Yhdysvallat pysyy näennäisesti poissa tolaltaan toivoen, että Irania painostetaan kompromissiin. Mutta uskottavampi ja huolestuttavampi tulkinta on saamassa jalansijaa – että luottamus Trumpin ja Netanjahun välillä on murenemassa ja että Washington vastusti aidosti iskuja. Tämä olisi Iranin eduksi. Iran, joka on juurtunut viiden vuosituhannen vanhaan valtioperinteeseen, ei ole vieras pitkän aikavälin strategialle ja kärsivälliselle laskelmoinnille.
Ennen kaikkea maailma on nyt loukussa strategisen epätoivon kierteessä. Israel toimii piiritetyn linnoituksen ajattelutavasta; Iran eksistentiaalisen uhan ja syvenevän eristäytymisen tunteesta. Järkevyys vaatii pidättyvyyttä – mutta historia osoittaa, että kun pelko, ylpeys ja kunnianhimo ottavat vallan, järki usein menettää otteensa. Tämä ei ole enää pelkkää rakettien ja retoriikan taistelua – se on symbolien, identiteettien ja geopoliittisten pelkojen törmäys. Ja juuri siksi se on vaarallisempi kuin mikään aiempi luku.
Lähi-idän vakauden tulevaisuus on hiuskarvan varassa. Nyt tärkeää ei ole vain se, mitä Iran tai Israel tekee seuraavaksi, vaan se, aikooko jokin maailman suurvalloista hillitä leviävää tulta. Koska jos tämä tuli ylittää alueelliset rajat, kukaan ei voi sanoa: "Emme nähneet sitä tulevan".
|
:
">Contact Us.
|
Tagit
tämä ei ollut (3),
itse diplomaattisen ratkaisun (2),
israelin hyökkäyksen iraniin (2),
hyökkäyksen iraniin br (2),
heikentää itse diplomaattisen (2),
lähi idän (6),
tämä ei (4),
samaan aikaan (3),
yleisesikunnan päällikkö (2),
välillä on (2),
vastaus on (2),
vaan myös (2),
tuomitsee jyrkästi (2),
televisioidussa puheessaan (2),
tarkoituksena oli (2),
Iranin (21),
Israelin (19),
että (14),
Israel (11),
oli (9),
vaan (7),
kuin (7),
Lähi (7),
Iran (7),
voi (6),
|
|
