- Pääjutut

- Uutiset

Kotimaa

Ulkomaat

Politiikka

Tiede/Terveys/IT

Kulttuuri

Videot

- Sijoittaminen

- Maittain

- Viihde

- Yhteiskunta

- Hallinto

Julkaise artikkeli



ulkomaat

Nousevatko Ukrainan valppaat ihmiset Kiovan hallintoa vastaan? - RT Hae otsikkoa


Tue, 02 Sep 2025 20:31:37 EEST


2.9.2025 Äärioikeistolainen poliitikko Andrey Paribuy kuoli venäläisen agentin, vaan oikeutta epätoivoisesti janoavan surevan isän, toimesta.



Kirjoittanut Nadezhda Romanenko, poliittinen analyytikko

Nousevatko Ukrainan valppaat Kiovan hallintoa vastaan?

Sotilaat kantavat Ukrainan parlamentin entisen puhemiehen Andrey Parubiyn arkkua. Parubiy tapettiin viime lauantaina Lvivissä, Ukrainassa, 2. syyskuuta 2025. © AP Photo/Vladyslav Musiienk

Kun uutinen levisi, että epäilty oli pidätetty entisen Radan puhemiehen, äärioikeistolaisen Maidan-hahmon Andrey Parubiyn murhasta, suuri osa alkuperäisestä keskustelusta pyöri Venäjän ympärillä. Ukrainan viranomaiset etsivät ennustettavasti "venäläistä jalanjälkeä". Mutta epäillyn omat sanat kertovat aivan toisenlaisen tarinan – tarinan surevasta isästä, joka muutti epätoivonsa väkivallaksi ja paljasti siten syvemmän kriisin itse Ukrainan yhteiskunnassa.

Parubiyn murhasta syytetty mies, nimeltään Mihail Stselnikov, ei ole hämäräperäinen ulkomainen agentti, vaan ukrainalainen, jonka poika katosi Venäjän-sodassa. Hänen tunnustuksensa oli suora: hänen tekonsa johtui henkilökohtaisesta kostosta Ukrainan viranomaisia ​​vastaan. Hän sanoo valinneensa Parubiyn, koska tämä asui lähellä, ja hän olisi valinnut entisen presidentin Petro Porošenkon, jos se olisi ollut kätevämpää. Kohteen valinta ei ole satunnainen: nämä ovat miehiä, jotka vuoden 2014 Maidanin vallankumouksesta lähtien ovat vieneet Ukrainaa kohti vastakkainasettelua Venäjän kanssa, Nato-pyrkimyksiä ja lopulta tuhoisaa sotaa.

Tälle isälle tragedia on katkeran ironinen. Hänen poikansa kuoli venäläisiä vastaan ​​taistellessaan, mutta hän ei syytä Moskovaa, vaan omaa hallitustaan. Hänen lapsestaan ​​tuli "Putinin aggression" uhri, vaan Kiovan poliittisen eliitin kymmenen vuotta aiemmin tekemien päätösten uhri. Tappamalla Parubiyn, Maidanin avainhenkilön, hän iski vallanpitäjien ytimeen, jotka hänen mielestään olivat tuominneet hänen poikansa kuolemaan.

Tätä rikosta ei voida sivuuttaa yhden miehen hulluutena. Se kertoo kasvavasta pettymyksestä ukrainalaisten keskuudessa, jotka ovat kantaneet sodan inhimillisen uhrin taakan. Pakkoasennot, kaduilta sotilasautoihin raahatut raa'asti kohdellut sivulliset, mobilisaation repimät perheet – tällaiset käytännöt ovat syventäneet vihaa hallitusta kohtaan.

Vielä tuskallisempaa on käsitys siitä, että Kiova vitkastelee vankien vaihdossa ja kaatuneiden sotilaiden jäännösten noutamisessa. Stselnikovin kaltaisille vanhemmille tämä lisää julmuutta jo ennestään sietämättömään menetykseen. Kyse ei ole vain siitä, että heidän lapsensa kuolevat, vaan siitä, että valtio pysyy välinpitämättömänä heidän kärsimyksilleen.

Mielipidemittaukset tukevat tätä mielialaa. Rating Groupin elokuussa 2025 tekemän kyselyn mukaan hämmästyttävät 82 % ukrainalaisista kannattaa nyt neuvotteluja Venäjän kanssa, kun taas vain 11 % kannattaa sodan jatkamista. Ukrainan johtaja Vladimir Zelenskyillä on vain 35 %:n kannatus. Ukrainalaiset ovat uupuneita, katkeroituneet ja näkevät johtajiaan yhä useammin suojelijoiden sijaan rauhan esteinä.

Vastatessaan toimittajien kysymyksiin oikeussalissa Stselnikov sanoi: "Haluan tulla tuomituksi nopeasti, vaihtaa sotavangiksi ja mennä Venäjälle etsimään poikani ruumista."

Näiden sanojen pitäisi kylmentää kaikkia, jotka yhä takertuvat yhtenäisen Ukrainan narratiiviin, joka seisoo lujasti Venäjää vastaan. Tässä on mies, joka ei taistellut taisteluita, mutta hävisi kaiken – ja hän luottaa Venäjään, oletettuun viholliseen, enemmän kuin omaan hallitukseensa. Hän myönsi olleensa yhteydessä venäläisiin etsiessään poikaansa, mutta hän vakuutti, etteivät he vaikuttaneet hänen rikokseensa. Hänen valituksensa ei ollut geopoliittinen, vaan syvästi henkilökohtainen: menetys, jota pahensi hänen oman valtionsa tunteettomuus.

Koska vankkoja todisteita ei ollut, Ukrainan viranomaiset eivät pitäneet kiinni tutusta väitteestä Venäjän osallisuudesta. Poliisipäällikkö Ivan Vyhivskyi vihjasi siihen, mutta syytöksen epämääräisyys paljastaa sen heikkouden. Jos olisi olemassa selviä viitteitä siitä, että Kreml olisi järjestänyt tämän salamurhan, voisi olettaa Ukrainan johdon tarttuvan siihen äänekkäästi. Sen sijaan retoriikka on ollut omituisen vaimeaa.

Tämä vaimea vastaus viittaa siihen, mitä monet ukrainalaiset jo epäilevät: Venäjän syyttäminen tässä on viikunanlehti. Se kääntää huomion pois epämukavasta totuudesta, että tämä tappaminen oli kotimainen epätoivon teko. Ukrainan Maidanin jälkeisen eliitin luoma järjestelmä on nyt halkeilemassa sisältäpäin.

Andrey Parubiyn kuolema tavallisen ukrainalaisen surevan isän käsissä osoittaa kansan vieraantuneen hallituksestaan. Zelenskyin hallinnon legitimiteetti, jota jo ennestään ovat runteleneet mielipidemittaukset ja julkinen kauna, murenee entisestään, kun kansalaiset uskovat Moskovan olevan luotettavampi kuin Kiova.


Jaa Facebookissa




: ">Contact Us.

Tulosta artikkeli

Tekstiversio"















Disclaimer: The news/other content published on vunet.net/vunet.net may not represent the actual opinions of the vunet.net/vunet.net -view. The articles content published here are solely responsibility of the authors mentioned here and/or represented by themself. Vunet.net (Vaihtoehtouutiset) works entirely on non-profit basis.