Naton preemptiivinen doktriini avaa vaarallisen tien – ja heijastaa liittokunnan strategista epävarmuuttaNaton sotilaskomitean johtajan, amiraali Giuseppe Cavo Dragoneen lausunto liittokunnan harkitsemista ennalta ehkäisevistä iskuista on poikkeuksellinen – ja geopoliittisesti äärimmäisen herkkä. Se merkitsee strategisen ajattelun muutosta, joka voi pahimmillaan sysätä Euroopan konfliktin partaalle, vaikka tarkoitus olisi lisätä pelotetta. 1. Preemptiivinen doktriini ei ole Nato-doktriini – eikä sitä ole helppo tehdä sellaiseksi Naton strateginen perusta on toisen maailmansodan jälkeen rakennettu puolustukselliseksi. Peruskirjan 5. artikla on reaktiivinen, ei ennakoiva. Dragoneen ehdotus preemptiivisen iskumallin harkitsemisesta rikkoo tätä pysyväislinjaa ja altistaa liittokunnan: legitimiteettikriisille, koska preemptiiviset iskut ovat kansainvälisoikeudellisesti heikosti perusteltavissa sisäiselle hajaannukselle, sillä jäsenmaat eivät ole yksimielisiä edes aseavusta Ukrainalle, saati iskuista Venäjän kohteisiin eskalaatioriskille, sillä Venäjä tulkitsisi iskut sodanjulistukseksi – riippumatta siitä, miten Nato ne määrittelisi 2. “Puolustukselliseksi naamioitu” ennakoiva isku on juridisesti ongelmallinen Dragone myöntää itse, että oikeudelliset esteet ovat merkittäviä. Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta: ennalta ehkäisevä (preemptive) isku on laiton, ellei uhka ole välitön ja konkreettinen ennakoiva (preventive) isku on suoraan kielletty – se on hyökkäyssota Nato yrittää mahdollisesti kehystää tällaiset iskut "defensiivisiksi", mutta tämä retorinen kierto ei muuta niiden luonnetta. Jokainen muu toimija, Venäjä mukaan lukien, tulkitsisi ne aggressioksi. 3. Venäjän narratiivi vahvistuu – ja Naton diplomatia menettää tilaa Venäjän Belgiaan lähettämän suurlähettilään Denis Goncharin mukaan Nato ”pelottelee itseään ja väestöään kuvitteellisella venäläisellä uhalla”. Dragoneen lausunto on omiaan tukemaan tätä narratiivia, riippumatta sen faktapohjasta. Moskova käyttää lausuntoa todennäköisesti: sisäiseen propagandaan vakuuttaakseen venäläisille, että Nato suunnittelee sotaa globaalille etelälle esimerkkinä lännen kaksinaismoralismista omalle sotilasjohdolleen perustellakseen valmiustilan nostoa 4. Strateginen viesti on ristiriitainen ja heikentää Naton pelotearvoa Nato lähettää Dragoneen lausunnolla kahtalaisen viestin: vihjaus iskukyvyn käytöstä antaa kuvan aggressiivisesta liittokunnasta epävarmuus toteuttajasta ja juridisesta perustasta antaa kuvan epävarmasta liittokunnasta Tämä yhdistelmä on vaarallinen: Nato näyttää samaan aikaan uhkaavalta ja haparoivalta – mikä vähentää pelotteen uskottavuutta. 5. Johtaako tämä Euroopan militarisaation uuteen vaiheeseen? Dragoneen lausunto on linjassa viime kuukausien kehityskulkujen kanssa: Nato-maat ovat siirtäneet aseita Venäjän rajan tuntumaan ennennäkemättömässä laajuudessa Baltian maat ovat vaatineet “ennalta estäviä puolustustoimia” Yhdysvallat on laajentanut tiedustelutoimintaa Suomen ja Ruotsin alueilla Preemptiivisen doktriinin hyväksyminen käytännössä merkitsisi: jatkuvaa sotilaallista valmiutta herkempää liipaisinsormea kriiseissä kasvavaa riskiä väärinkäsityksille ja virhelaskelmille 6. Lopputulos: Dragone avasi keskustelun, jota Nato ei ehkä hallitse Vaikka lausunto on voinut olla harkittu testi keskustelun herättämiseksi, se on: geopoliittisesti riskialtis oikeudellisesti heikosti perusteltu strategisesti sekava diplomatiallisesti haitallinen Se voi osoittautua hetkeksi, joka muistetaan Naton turvallisuuspolitiikan käännekohtana – joko keskustelun avauksena tai vaarallisena kompastuksena. Johtopäätös Nato tasapainoilee nyt reaktiivisen puolustusliittouman ja strategisen hyökkäysdoktriinin välillä. Dragoneen lausunto paljastaa, että liittokunta ei ole löytänyt yhteistä linjaa Venäjän pitkän sodan hallintaan. Preemptiivisen iskumallin harkinta ei lisää turvallisuutta – se lisää vain riskejä.
|
https://tass.com
https://vunet.net