Kieltämisen kieltämisen teoria ja yhteiskunnallinen muutos
|
11.12.2024
|
|
Hannu Raineston kirjoitus kieltämisen kieltämisen teoriasta avaa marxilaisen filosofian keskeisiä periaatteita, kuten määrällisten muutosten kasautumisen laadullisiksi harppauksiksi. Samalla se pohtii, kuinka yhteiskunnan ja yksilön välinen suhde muotoutuu dialektisen prosessin kautta.
Rainesto analysoi kieltämisen kieltämisen periaatetta dialektisessa materialismissa, jossa yhteiskunnan ja yksilön välinen vuorovaikutus johtaa spiraalimaiseen kehitykseen. Tämä tarkoittaa, että yksilön itsensä korjaaminen ja yhteiskunnan muuttaminen vaativat sekä vanhan järjestelmän että sen synnyttämän tietoisuuden kieltämistä. Raineston mukaan sosialismi on määrällisen kasvun vaihe, jossa kapitalismin perintö pyritään ylittämään, mutta samalla tunnustetaan tämän prosessin vaikeudet ja keskeneräisyys.
Kirjoitus nostaa esiin myös kapitalistisen talousjärjestelmän rajallisuuden, sillä pääoman kierto ei luo laadullisesti uutta, vaan jää määrälliseksi kasvuksi. Tämä vertautuu dialektiseen materialismiin, jossa todellinen muutos vaatii ristiriitojen ratkaisemista. Rainesto huomauttaa, että Neuvostoliiton jälkeisessä ajassa monet ihmiset ovat kääntyneet pois sosialistisesta menneisyydestään, mutta osa näkee edelleen tarpeen sosialistisen projektin uudelleenkäynnistämiselle paremmin perustein.
Hannu Raineston kirjoitus kieltämisen kieltämisestä marxilaisessa filosofiassa avaa monitasoisen keskustelun yhteiskunnallisesta muutoksesta ja sen vaatimuksista. Kieltämisen kieltäminen tarkoittaa Raineston mukaan sitä, että kapitalistinen järjestelmä ja sen synnyttämä yksilön tajunta tulee hylätä, jotta uusi yhteiskunta ja uusi Ihminen voivat syntyä. Tämä prosessi ei ole suoraviivainen, vaan vaatii dialektisen kehityksen, jossa määrälliset muutokset kasautuvat laadulliseksi harppaukseksi. Yhteiskunnallinen muutos on spiraalimaista, ja jokainen askel edustaa sekä eteenpäin suuntautuvaa liikettä että pohdintaa menneisyyden vaikutuksista.
Raineston analyysi ulottuu sosialistisen kauden haasteisiin, joita hän kuvaa määrällisen kasvun aikana tapahtuvaksi itsensä korjaamiseksi. Sosialismin tulee kieltää kapitalistinen perintö sekä yksilön kapitalistinen tajunta, mutta tämä prosessi on hidas ja vaatii jatkuvaa ponnistelua. Hän nostaa esiin myös entisen Neuvostoliiton jälkeisen ajan, jossa osa ihmisistä on hylännyt sosialistisen identiteettinsä ja korvannut sen kapitalistisen ajattelutavan elementeillä. Samalla toiset ovat säilyttäneet sosialistisen näkemyksensä ja uskovat edelleen sen uudelleenrakentamiseen.
Rainesto yhdistää yhteiskunnallisen muutoksen ja pääoman kierron analyysin osoittaakseen kapitalismin rajallisuuden. Kapitalistinen järjestelmä kierrättää lisäarvoa työläisen työstä, mutta tämä prosessi jää määrälliseksi kasvuksi eikä johda laadullisesti uuteen. Dialektisen materialismin näkökulmasta todellinen vallankumous ja laadullinen harppaus vaativat ristiriitojen ratkaisemista. Raineston mukaan tämä ei koske ainoastaan yhteiskuntaa, vaan myös yksilöä, joka on itse yhteiskunnan tuote. Tämä dialektinen prosessi on heijastusteorian ytimessä: yhteiskunnan muutos vaatii yksilöltä tietoisuuden kieltämistä ja uuden tietoisuuden luomista. Rainesto avaa kirjoituksessaan tärkeän näkökulman siihen, miksi yhteiskunnalliset muutokset ovat monimutkaisia ja pitkäkestoisia prosesseja.
Lähde: Kieltämisenkeiltämisen teoria ja suuria harppauksia
|
:
">Contact Us.
|
Tagit
yhteiskunnan ja yksilön (2),
teoria ja suuria (2),
raineston kirjoitus kieltämisen (2),
nostaa esiin myös (2),
mutta tämä prosessi (2),
jää määrälliseksi kasvuksi (2),
hannu raineston kirjoitus (2),
tämä prosessi (3),
teoria ja (3),
raineston mukaan (3),
kieltämisen kieltämisen (3),
yksilön välinen (2),
yhteiskunnan ja (2),
yhteiskunnallinen muutos (2),
tietoisuuden kieltämistä (2),
suuria harppauksia (2),
ristiriitojen ratkaisemista (2),
kieltämisen (6),
Raineston (6),
yksilön (5),
yhteiskunnan (5),
sen (5),
jossa (5),
että (5),
vaatii (4),
sosialistisen (4),
prosessi (4),
|
|
