Inflaatio, pakotteet ja eristäminen johtaa sotiin: Koira syö koiraa-kapitalismi.

VAIHTOEHTOUUTISET

__________________________________________________________________________

Inflaatio, pakotteet ja eristäminen johtaa sotiin: Koira syö koiraa-kapitalismi.

Vapaat Markkinat: Kilpailusta Yhteistyöhön -- Vapaiden markkinoiden kriitikot väittävät usein, että markkinoilla esiintyvä kilpailu on verrattavissa luonnonvaraisiin eläimiin; heidän mukaansa kapitalismin "koira syö koiran" -maailmassa ihmisten on taisteltava selviytymisestä. Tässä väitteessä on kuitenkin salakavalaa kaksimielisyyttä. Päinvastoin, markkinat ovat tehokkaimpia keinoja edistää sekä rauhaa että sosiaalista yhteistyötä.

Vapaiden markkinoiden kriitikot väittävät usein, että kapitalismi on häikäilemättömän selviytymistaistelun järjestelmä. Heidän mukaansa se on "koira syö koiran" -kilpailun järjestelmä. Itse asiassa, kuten suuri Ludwig von Mises kiistattomalla tavalla väitti, vapaat markkinat korvaavat eläinmaailmassa esiintyvän selviytymistaistelun sosiaalisella yhteistyöllä, josta kaikki hyötyvät. Kapitalismi on rauhan, ei sodan, järjestelmä.

Misesin keskeinen pointti on, että ihmiset hyötyvät työnjaosta, ja työnjako tarkoittaa rauhanomaista vaihtoa, ei sotaa. Kuten hän toteaa teoksessaan Human Action: "Darwinin esittämä evoluutioteoria, sosiaalidarvinismin koulukunnan mukaan, on selvästi osoittanut, ettei luonnossa ole sellaista kuin rauha ja toisten elämän ja hyvinvoinnin kunnioitus. Luonnossa on aina taistelua ja heikkojen, jotka eivät onnistu puolustautumaan, armotonta tuhoamista. Liberalismin suunnitelmat ikuisesta rauhasta – sekä sisäisissä että ulkoisissa suhteissa – ovat luonnollisen järjestyksen vastaisen illuusion ja rationalismin tulosta. Kuitenkin käsite olemassaolon taistelusta, kuten Darwin sen Malthusilta lainasi ja teoriassaan sovelsi, on ymmärrettävä metaforisessa mielessä. Sen merkitys on, että elävä olento vastustaa aktiivisesti omalle elämälleen haitallisia voimia. Tämän vastarinnan, jos se aikoo menestyä, on oltava asianmukainen ympäristöolosuhteisiin, joissa kyseisen olennon on pysyttävä. Se ei aina tarvitse olla hävityssota, kuten miesten ja taudinaiheuttajamikrobien välisissä suhteissa. Järki on osoittanut, että ihmiselle edullisin keino parantaa olosuhteitaan on sosiaalinen yhteistyö ja työnjako. Ne ovat ihmisen tärkein työkalu hänen selviytymistaistelussaan. Mutta ne voivat toimia vain siellä, missä on rauha. Sodat, sisällissodat ja vallankumoukset ovat haitallisia ihmisen menestykselle olemassaolon taistelussa, koska ne hajottavat sosiaalisen yhteistyön laitteiston."

Misesin mukaan ihmisten välillä on etujen harmonia. Ihmiset ovat epätasa-arvoisia – se on selvä fakta, jota sosialistien ja "antirasistien" jatkuva propaganda ei voi kumota. Mutta jopa "alempana olevat" hyötyvät rauhanomaisesta vaihdosta. Kuten Mises sanoo teoksessaan Theory and History: "Kuitenkin ihmisen lähes yleismaailmallinen sosiaalisen yhteistyön periaatteen tunnustaminen ei johtanut sopimukseen kaikista ihmisten välisistä suhteista. Vaikka lähes kaikki ihmiset ovat yhtä mieltä sosiaalisen yhteistyön pitämisestä tärkeimpänä keinona kaikkien ihmisen päämäärien toteuttamiseksi, olivatpa ne mitä tahansa, he ovat eri mieltä siitä, missä määrin rauhanomainen sosiaalinen yhteistyö on sopiva keino päämääriensä saavuttamiseen ja kuinka paljon siihen tulisi turvautua. Ne, joita voimme kutsua harmonisteiksi, perustavat argumenttinsa Ricardon assosiaatiolakiin ja Malthusin väestöperiaatteeseen. He eivät, kuten jotkut heidän kriitikoistaan uskovat, oleta, että kaikki ihmiset ovat biologisesti tasa-arvoisia. He ottavat täysin huomioon sen tosiasian, että eri ihmisryhmien sekä samaan ryhmään kuuluvien yksilöiden välillä on synnynnäisiä biologisia eroja. Ricardon laki on osoittanut, että työnjaon periaatteen mukainen yhteistyö on edullista kaikille osallistujille. On jokaisen ihmisen etu tehdä yhteistyötä muiden ihmisten kanssa, vaikka nämä muut olisivatkin kaikilta osin – henkisiltä ja fyysisiltä kyvyiltä ja taidoilta, ahkeruudelta ja moraaliselta arvolta – alempiarvoisia."

Kun Mises mainitsee "Ricardon lain", hän viittaa ekonomisti David Ricardon komparatiivisen edun lakiin. Mises laajensi Ricardon lain nerokkaasti yleiseksi assosiaatiolaiksi. Kuten hän selittää teoksessaan Human Action: "On edullista paremmin varustetulle alueelle keskittyä niiden hyödykkeiden tuotantoon, joissa sen ylivoimaisuus on suurempi, ja jättää huonommin varustetulle alueelle muiden hyödykkeiden tuotanto, joissa sen oma ylivoimaisuus on pienempi. Paradoksi, että on edullisempaa jättää suotuisammat kotimaiset tuotanto-olosuhteet käyttämättä ja hankkia hyödykkeet, joita ne voisivat tuottaa, alueilta, joilla tuotanto-olosuhteet ovat epäsuotuisammat, johtuu työvoiman ja pääoman liikkumattomuudesta, johon suotuisammat tuotantopaikat eivät ole saatavilla. Ricardo oli täysin tietoinen siitä, että hänen komparatiivisen edun lakinsa, jonka hän pääasiassa esitti käsitelläkseen erityistä kansainvälisen kaupan ongelmaa, on erityistapaus yleisemmästä assosiaatiolaista."

Sosiaalisen yhteistyön edut ulottuvat kansainvälisesti. Hyödymme vapaakaupasta muiden maiden kanssa. Mutta vapaakaupan edellytyksenä on rauha. Kuten Mises sanoo: "On ylevämielisiä ihmisiä, jotka inhoavat sotaa, koska se tuo kuolemaa ja kärsimystä. Niin paljon kuin heidän humanitarismiaan ihaileekin, heidän argumenttinsa sotaa vastaan, perustuessaan filantrooppisiin syihin, tuntuu menettävän paljon tai kaiken voimastaan, kun tarkastelemme sodan kannattajien ja puolestapuhujien lausuntoja. Nämä jälkimmäiset eivät suinkaan kiellä, että sota tuo mukanaan tuskaa ja surua. Siitä huolimatta he uskovat, että juuri sodan kautta ja vain sodan kautta ihmiskunta pystyy edistymään. Sota on kaiken isä, sanoi kreikkalainen filosofi, ja tuhannet ovat toistaneet sen hänen jälkeensä. Ihminen rappeutuu rauhan aikana. Vain sota herättää hänessä uinuvia kykyjä ja voimia ja antaa hänelle yleviä ihanteita. Jos sota poistettaisiin, ihmiskunta rappeutuisi laiskuuteen ja pysähtyneisyyteen. On vaikeaa tai jopa mahdotonta kumota tätä sodan puolestapuhujien perustelua, jos ainoa sodan vastainen vastalause, jonka voi keksiä, on se, että se vaatii uhrauksia. Sillä sodan kannattajat ovat sitä mieltä, että nämä uhraukset eivät ole turhia ja että ne ovat tekemisen arvoisia. Jos olisi todella totta, että sota on kaiken isä, silloin sen vaatimat ihmisuhrit olisivat välttämättömiä yleisen hyvinvoinnin ja ihmiskunnan edistyksen edistämiseksi. Uhrauksia voitaisiin valittaa, niiden lukumäärää voitaisiin jopa pyrkiä vähentämään, mutta sodan poistamista ja ikuisen rauhan aikaansaamista ei olisi oikeutettua haluta. Liberaali kritiikki sodan puolesta esitettyä argumenttia vastaan on pohjimmiltaan erilainen kuin humanitaarien. Se lähtee siitä olettamuksesta, että ei sota, vaan rauha, on kaiken isä. Se, mikä yksin mahdollistaa ihmiskunnan edistymisen ja erottaa ihmisen eläimistä, on sosiaalinen yhteistyö. Vain työ on tuottavaa: se luo vaurautta ja luo siten ulkoiset perustan ihmisen sisäiselle kukoistukselle. Sota vain tuhoaa; se ei voi luoda. Sodan, teurastuksen, tuhon ja hävityksen meillä on yhteistä viidakon petoeläinten kanssa; rakentava työ on meidän erityinen inhimillinen piirteemme. Liberaali inhoaa sotaa, ei, kuten humanitaari, siitä huolimatta, että sillä on hyödyllisiä seurauksia, vaan koska sillä on vain haitallisia."

Lähde:

Mises Institute. (ei julkaisupäivää). Free Markets: From Competition to Cooperation. Haettu osoitteesta [ei lähdettä artikkelille, koska sitä ei ole annettu tekstissä]