Inflaatio on aina ja kaikkialla rahataloudellinen ilmiö --Milton Friedman
|
10.12.2024
|
|
"Rahapolitiikan tehtävä ei ole yrittää hienosäätää taloutta tai saavuttaa lyhyen aikavälin tavoitteita, vaan sen tulisi keskittyä vakaaseen rahavarannon kasvuun. Tämä vakaus luo ennustettavan ympäristön, joka mahdollistaa markkinoiden toiminnan tehokkuuden ja estää inflaation itseään ruokkivan kierteen. Ilman järkevää rahapolitiikkaa taloudellinen kasvu ja vakaus jäävät pelkiksi haaveiksi." – Milton Friedman
6. joulukuuta 2024・Alkuperäinen analyysi.
Mitä MV = PQ tarkoittaa Amerikalle?
Kun hinnat nousevat ja taloudellinen epävarmuus muuttuu arkipäiväiseksi, monet amerikkalaiset pohtivat: miten päädyimme tähän tilanteeseen? Inflaation heikentäessä ostovoimaa tarve järkevälle rahapolitiikalle on suurempi kuin koskaan. Näinä myrskyisinä aikoina Nobelin palkinnon saaneen Milton Friedmanin näkemykset nousevat jälleen ajankohtaisiksi. Hänen monetaristinen lähestymistapansa, joka korostaa rahavarannon hallinnan tärkeyttä, tarjoaa tien kohti taloudellisen vakauden ja hyvinvoinnin palauttamista – tien, joka nykyisissä politiikoissa on suurelta osin jäänyt huomiotta.
Friedmanin keskeinen oivallus oli yksinkertainen mutta syvällinen: ”Inflaatio on aina ja kaikkialla rahataloudellinen ilmiö.” Tämä vuonna 1970 esitetty toteamus tiivistää monetaristisen teorian ytimen. Se väittää, että inflaation ensisijainen aiheuttaja on liiallinen rahavarannon kasvu suhteessa talouskasvuun. Tämä periaate on jyrkässä ristiriidassa vallitsevien keynesiläisten lähestymistapojen kanssa, jotka vähättelevät rahataloudellisten tekijöiden merkitystä inflaatiossa.
Friedmanin monetarismin perusta on rahan määräteoria, joka ilmaistaan kaavassa MV = PQ, missä M tarkoittaa rahavarantoa, V rahan kiertonopeutta, P hintatasoa ja Q tavaroiden ja palveluiden määrää. Friedmanin mukaan rahan kiertonopeus pysyy suhteellisen vakaana ajan myötä, mikä tarkoittaa, että muutokset rahavarannossa vaikuttavat suoraan hintoihin ja taloudelliseen tuotantoon.
Tämän kaavan pohjalta Friedman korosti rahavarannon hallinnan tärkeyttä inflaation hillitsemisessä. Hän ehdotti niin sanottua ”k-prosenttisääntöä”, jonka mukaan keskuspankin tulisi lisätä rahavarantoa kiinteällä prosenttiosuudella vuosittain riippumatta talouden suhdannetilanteesta. Tämä sääntö poistaisi keskuspankin harkintavallan ja antaisi yrityksille mahdollisuuden ennakoida rahapolitiikkaa, mikä rajoittaisi rahan kiertonopeuden vaihtelua.
Friedman korosti myös odotusten merkitystä inflaatiossa. Hänen mukaansa inflaation kasvaessa ihmiset alkavat odottaa korkeampia palkkoja, mikä johtaa itseään vahvistavaan kierteeseen. Tämä oivallus korostaa johdonmukaisen ja uskottavan rahapolitiikan merkitystä inflaatio-odotusten hallinnassa.
Friedmanin työ osoitti myös rahan pitkän aikavälin neutraaliuden. Vaikka muutokset rahavarannossa voivat vaikuttaa tuotantoon ja työllisyyteen lyhyellä aikavälillä, pitkällä aikavälillä niiden vaikutus kohdistuu ensisijaisesti hintoihin. Tämä periaate korostaa pitkäaikaisen hintavakauden tavoittelun merkitystä lyhyen aikavälin taloudellisen manipuloinnin sijaan.
Friedmanin ajatukset nousivat merkittävään asemaan 1970- ja 1980-luvuilla, kun Yhdysvaltain keskuspankki, Paul Volckerin johdolla, omaksui monetaristisia periaatteita korkean inflaation hillitsemiseksi. Keskuspankki alkoi kohdentaa rahamääriä ja vähensi vähitellen rahavarannon kasvua, mikä onnistui laskemaan inflaation kaksinumeroisista luvuista noin 4 prosenttiin vuoden 1983 lopulla.
On tärkeää huomata, että Friedmanin monetarismi ei ole jäykkä oppi. Friedman itsekin oli avoin vaihtoehtoisille lähestymistavoille, jotka saavuttivat samat tavoitteet. Hänen monetaristisen lähestymistapansa toteuttaminen vaatisi kuitenkin merkittävää muutosta nykyisessä rahapolitiikan viitekehyksessä. Keskuspankin olisi keskityttävä selkeämmin rahavarannon hallintaan lyhyen aikavälin korkojen manipuloinnin sijasta. Tämä voisi sisältää selkeiden tavoitteiden asettamisen rahavarannon kasvulle ja näiden tavoitteiden avoimen viestinnän yleisölle.
Friedmanin lähestymistavan omaksuminen edellyttäisi myös finanssipolitiikan uudelleenarviointia. Hän väitti, että finanssipoliittiset toimenpiteet eivät vaikuta talouteen välittömästi ja että markkinavoimat ovat tehokkaampia taloudellisten päätösten tekemisessä. Tämä viittaa hallituksen pienempään rooliin taloudessa ja markkinamekanismien suurempaan rooliin resurssien jakamisessa.
Nykyinen taloudellinen tilanne, jolle ovat ominaisia jatkuvat inflaatiopaineet ja taloudellinen epävarmuus, vaatii rahapolitiikan lähestymistavan uudelleenarviointia. Friedmanin monetaristinen viitekehys tarjoaa tien suurempaan vakauteen ja hyvinvointiin. Keskittymällä rahavarannon hallintaan ja pitkäaikaisen hintavakauden ylläpitämiseen voimme merkittävästi parantaa nykyistä taloustilannetta. Tämä lähestymistapa tarjoaa selkeän polun inflaation hallintaan ja luottamuksen palauttamiseen rahajärjestelmäämme – muutos, joka on ollut jo pitkään tarpeen.
|
:
">Contact Us.
|
Tagit
taloudellinen ep varmuus (2),
rahavarannon hallinnan t (2),
pitk aikaisen hintavakauden (2),
lyhyen aikav lin (2),
kaikkialla rahataloudellinen ilmi (2),
hallinnan t rkeytt (2),
aina ja kaikkialla (2),
merkitt v (3),
aikav lin (3),
tarjoaa tien (2),
taloudellinen ep (2),
rahavarannon hallintaan (2),
rahavarannon hallinnan (2),
rahataloudellinen ilmi (2),
pitk aikaisen (2),
muutokset rahavarannossa (2),
lyhyen aikav (2),
Friedmanin (9),
rahavarannon (7),
rahan (5),
pitk (5),
ett (5),
aikav (5),
mik (4),
merkityst (4),
joka (4),
Friedman (4),
|
|
