- Pääjutut

- Uutiset

Kotimaa

Ulkomaat

Politiikka

Tiede/Terveys/IT

Kulttuuri

Videot

- Sijoittaminen

- Maittain

- Viihde

- Yhteiskunta

- Hallinto

Julkaise artikkeli


Tiede/Terveys/IT

Masennus ja aivosolujen syntymä ja kuolema


06.05.2025

Kukaan ei tiedä tarkalleen, mikä laukaisee kliinisen masennuksen, mutta siitä on spekuloitu vuosisatojen ajan. Antiikin Kreikan ajoista renessanssiin asti filosofit ja tiedemiehet uskoivat, että kehon nesteet – niin kutsutut "mielialan nesteet" eli humoraalit – vaikuttivat mielialoihin ja persoonallisuuteen. Erityisesti ajateltiin, että yksi niistä, nimeltään musta sappi (melankolia), aiheutti masennuksen.

1600-luvulla dualismi – mielen ja kehon erottaminen – nousi valtavirran käsitykseksi. Tämän seurauksena uskottiin, että masennus, mielen sairaus, johtuisi fyysisen tai sosiaalisen ympäristön häiriöistä. 1900-luvun alussa jopa Sigmund Freud, psykoanalyysin isä, tuli siihen tulokseen, että mielenterveyden häiriöt saattavat lopulta johtua aivotoiminnan häiriöistä. Nykyään neurotieteilijät tietävät, että monissa tapauksissa mielenterveyden häiriöt johtuvat aivojen tiettyjen alueiden tai välittäjäaineiden toimintahäiriöistä. Kuten tässä artikkelissa kuvataan, uudet todisteet viittaavat siihen, että kliininen masennus saattaa johtua siitä, että aivot eivät kykene tuottamaan uusia hermosoluja tietyllä alueella.



Kirjoittaneet Barry Jacobs ja Fred Gage Hippokampuksen hermosolujen uusiutuminen saattaa selittää masennuksen puhkeamisen ja siitä toipumisen.


'
Monet masennuslääkkeet – erityisesti ne, jotka vaikuttavat serotoniinijärjestelmään – lisäävät uusien hermosolujen syntyä hippokampuksessa. On esitetty, että juuri tämä vaikutus voisi selittää niiden terapeuttisen tehon. Toisin sanoen, ne eivät ainoastaan muuta välittäjäaineiden tasoja, vaan ne saattavat korjata masennusta stimuloimalla aivojen uudistumiskykyä.
'


Biologia, psykologia, anatomia

Julkaisun tiedot: Tämä artikkeli on julkaistu numerossa: Heinä–elokuu 2000, Volume 88, Numero 4, Sivu 340 DOI: 10.1511/2000.29.340

Kukaan ei tiedä tarkalleen, mikä laukaisee kliinisen masennuksen, mutta siitä on spekuloitu vuosisatojen ajan. Antiikin Kreikan ajoista renessanssiin asti filosofit ja tiedemiehet uskoivat, että kehon nesteet – niin kutsutut "mielialan nesteet" eli humoraalit – vaikuttivat mielialoihin ja persoonallisuuteen. Erityisesti ajateltiin, että yksi niistä, nimeltään musta sappi (melankolia), aiheutti masennuksen.

1600-luvulla dualismi – mielen ja kehon erottaminen – nousi valtavirran käsitykseksi. Tämän seurauksena uskottiin, että masennus, mielen sairaus, johtuisi fyysisen tai sosiaalisen ympäristön häiriöistä. 1900-luvun alussa jopa Sigmund Freud, psykoanalyysin isä, tuli siihen tulokseen, että mielenterveyden häiriöt saattavat lopulta johtua aivotoiminnan häiriöistä. Nykyään neurotieteilijät tietävät, että monissa tapauksissa mielenterveyden häiriöt johtuvat aivojen tiettyjen alueiden tai välittäjäaineiden toimintahäiriöistä. Kuten tässä artikkelissa kuvataan, uudet todisteet viittaavat siihen, että kliininen masennus saattaa johtua siitä, että aivot eivät kykene tuottamaan uusia hermosoluja tietyllä alueella.

Aikuisen aivot voivat tuottaa uusia hermosoluja

Neurobiologit uskoivat pitkään, että aikuisen aivot eivät enää tuota uusia hermosoluja. 1960-luvun alussa Joseph Altman MIT\:stä kuitenkin raportoi, että aikuisten rottien aivoissa syntyi uusia hermosoluja. Tätä havaintoa ei pitkään huomioitu. Viime vuosina tutkimus on kuitenkin elpynyt. Elizabeth Gould Princetonin yliopistosta, toinen tämän artikkelin kirjoittajista (Fred Gage) ja muut ovat osoittaneet, että aikuisen hippokampuksessa tapahtuu neurogeneesiä, eli uusien hermosolujen syntymistä. Hippokampus sijaitsee ohimolohkossa aivokuoren alla (korvan takana) ja sillä on keskeinen rooli uusien muistojen muodostamisessa. Masennuksen ehkäisy saattaa osittain riippua siitä, miten hyvin tämä neurogeneesi on hallinnassa.

Uudet lääkkeet ja tarkempi kohdentaminen

Tällä hetkellä käytettävissä olevat psykoosilääkkeet eivät useinkaan saavuta toivottua tehoa ja aiheuttavat lähes aina haittavaikutuksia, kuten suun kuivumista tai unihäiriöitä. Nämä lääkkeet vaikuttavat aivoihin laajasti muuttamalla hermosolujen välistä kemiallista viestintää. Solubiologia ja molekyylibiologia ovat kuitenkin viime aikoina alkaneet muuttaa mielenterveyden ymmärtämistä ja hoitoa. Nämä menetelmät voivat kohdistua tarkasti yksittäisiin molekyylitason kohteisiin hermosoluissa, tarjoten täsmällisempiä ja tehokkaampia keinoja vaikuttaa aivotoimintaan. Yksi tällainen lähestymistapa – aikuisen aivojen neurogeneesin sääteleminen – saattaa tulevaisuudessa merkittävästi vaikuttaa mielenterveyshäiriöiden hoitoon (masennuksen hippokampukseen).

Useat todisteet viittaavat siihen, että hippokampus on keskeinen alue masennuksessa:

1. Hippokampuksen koko pienenee masennuksessa:

Kuvantamistutkimuksissa on havaittu, että kroonisesti masentuneilla ihmisillä on usein pienempi hippokampus kuin terveillä. Tämä ero voi olla seurausta hermosolujen kuolemasta tai uusien hermosolujen synnyn vähenemisestä – eli neurogeneesin estymisestä.

2. Stressi ja masennus heikentävät neurogeneesiä:

Aiemmin käsitellyt tutkimukset osoittavat, että stressi – erityisesti pitkäaikainen – vähentää hippokampuksen neurogeneesiä. Koska stressi on yksi masennuksen merkittävimmistä riskitekijöistä, se voi näin ollen vaikuttaa masennuksen kehittymiseen juuri tämän mekanismin kautta.

3. Antidepressantit lisäävät neurogeneesiä:

Monet masennuslääkkeet – erityisesti ne, jotka vaikuttavat serotoniinijärjestelmään – lisäävät uusien hermosolujen syntyä hippokampuksessa. On esitetty, että juuri tämä vaikutus voisi selittää niiden terapeuttisen tehon. Toisin sanoen, ne eivät ainoastaan muuta välittäjäaineiden tasoja, vaan ne saattavat korjata masennusta stimuloimalla aivojen uudistumiskykyä.

Johtopäätökset

Kirjoittajat ehdottavat, että kliininen masennus voi osittain johtua siitä, että hippokampus ei enää tuota uusia hermosoluja normaalisti – erityisesti stressin aiheuttaman neurogeneesin vähenemisen vuoksi. Tämä hypoteesi yhdistää biologisen, psykologisen ja anatomisen näkökulman masennuksen mekanismeihin.

Jos neurogeneesiä voidaan lisätä esimerkiksi lääkehoidolla tai ympäristöllisillä tekijöillä, kuten liikunnalla tai stressinhallinnalla, se voisi avata uusia mahdollisuuksia masennuksen hoitoon ja ehkäisyyn. Neurogeneesin sääteleminen voi olla tulevaisuuden keskeinen hoitokeino useiden neurologisten ja psykiatristen sairauksien hoidossa.

Jaa Facebookissa




: ">Contact Us.

Tulosta artikkeli

Tekstiversio"















Disclaimer: The news/other content published on vunet.net/vunet.net may not represent the actual opinions of the vunet.net/vunet.net -view. The articles content published here are solely responsibility of the authors mentioned here and/or represented by themself. Vunet.net (Vaihtoehtouutiset) works entirely on non-profit basis.