Grönlannin strategiset jännitteet: suvereniteetin, strategian ja liittolaissuhteiden köydenveto
|
17.04.2025
|
|
17.4.2025 / Kirjoittanut Willow Tohi Grönlannin geopoliittinen merkitys — sen sijainti Pohjois-Amerikan ja Euroopan välissä, rikkaat luonnonvarat ja sotilaallinen arvo — on pitkään herättänyt Yhdysvaltain kiinnostusta, etenkin kun Kiina ja Venäjä kasvattavat vaikutusvaltaansa arktisella alueella.
Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo perustuu vuoden 1951 NATO-aikaiseen puolustussopimukseen Tanskan kanssa, joka mahdollistaa tukikohdat kuten Thulen. Aiemmat Yhdysvaltojen yritykset ostaa Grönlanti — mukaan lukien Trumpin tarjous vuonna 2019 — on hylätty sekä Tanskan että grönlantilaisten johtajien toimesta.
Grönlannin hallitus ja sen asukkaat (joista 85 % on inuiitteja) vastustavat jyrkästi Yhdysvaltain mahdollista liittämisaikeita ja näkevät sen suvereniteettinsa loukkauksena. Saari on sen sijaan hakeutunut lähempään taloudelliseen yhteistyöhön Kiinan kanssa.
Vuoden 1951 puolustussopimus on sidottu NATO-jäsenyyteen; Yhdysvaltojen eroaminen Natosta voisi kansainvälisen oikeuden mukaan mahdollistaa Tanskalle pääsyn eväämisen, vaikkakin tämä johtaisi todennäköisesti pitkiin oikeudellisiin kiistoihin.
Arktisella alueella on syntymässä uuden kylmän sodan tyyppinen valtakamppailu, kun Venäjä ja Kiina laajentavat vaikutusvaltaansa. Yhdysvallat riskeeraa liittolaisten, kuten Tanskan, vieraannuttamisen, jos se kohtelee Grönlantia kuin kaupankäynnin kohdetta eikä itsenäisenä alueena.
Historialliset siteet ja oikeudelliset perustat: vuosisadan mittainen sopimusverkosto
Yhdysvaltojen ja Grönlannin suhteet juontavat juurensa toiseen maailmansotaan, jolloin Yhdysvallat sai puolustusoikeudet vuonna 1941 natsi-Saksan uhan vuoksi. Tämä sopimus virallistettiin vuoden 1951 Yhdysvaltojen ja Tanskan puolustussopimuksella, joka liittyi NATOon ja takasi Yhdysvalloille oikeuden tukikohtiin kuten Thulen lentotukikohtaan.
Sopimus vahvisti Tanskan suvereniteetin — periaate, joka toistettiin vuoden 2004 Igaliku-sopimuksessa, joka rajoitti Yhdysvaltain läsnäolon Thulen tukikohtaan ja edellytti Grönlannin hallituksen kuulemista.
Huolimatta Yhdysvaltojen useista yrityksistä ostaa Grönlanti vuodesta 1867 alkaen — viimeisin vuonna 2019 — Tanska on järjestelmällisesti torjunut nämä tarjoukset. "Ajatus Grönlannin myymisestä on absurdi," totesi entinen Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen, mikä kuvastaa yleistä kantaansa.
Trumpin painostus ja Grönlannin torjunta: kiinteistösijoittajan asenne vs. kansallinen itsemääräämisoikeus
Trumpin pakkomielle Grönlantiin kumpuaa hänen kiinteistösijoittajamaisesta maailmankuvastaan, jossa korostuvat koko ja hallinta — tämä on ärsyttänyt sekä Tanskaa että Grönlannin hallintoa.
"Grönlanti ei ole myynnissä. Piste," sanoi Nuukin pormestari Ane Hansen huhtikuussa 2025, toistaen vuosikymmenten vastarinnan.
Vuoden 2019 tarjous, jota kutsuttiin "ajan tuhlaukseksi", ilmensi Trumpin tapaa sekoittaa valtiot kaupankäynnin kohteiksi. Samaan aikaan Grönlanti on lähentynyt Kiinaa, mikä viittaa taloudelliseen ja poliittiseen yhteistyöhön Pekingin kanssa — esimerkiksi infrastruktuuri-investointien ja kaivosrahoituksen muodossa.
Tämä siirtymä osoittaa Grönlannin kasvavaa autonomiaa ja epäluuloa Yhdysvaltojen aikeita kohtaan — vaikka suurin osa sen asukkaista samaistuukin kulttuurisesti inuiitteihin.
NATO-ero ja oikeudellinen epävarmuus: ovi karkotukseen?
Yksi kriittinen oikeudellinen näkökulma liittyy mahdolliseen Yhdysvaltain eroon Natosta, jota Trump on uhkaillut.
Vuoden 1951 sopimus sitoo Yhdysvaltojen pääsyn Grönlantiin NATO-jäsenyyteen. Vaikka sopimus ei sisällä suoraa irtisanomislauseketta, kansainvälisen oikeuden rebus sic stantibus -periaatteen mukaan sopimus voidaan purkaa, jos sen perustavanlaatuiset olosuhteet muuttuvat.
Tutkijat arvioivat, että Tanska voisi vedota tähän, mikäli Yhdysvaltojen ero heikentäisi Naton kollektiivista puolustusta.
Esimerkkinä mainitaan vuoden 2001 Yhdysvaltain ero ABM-sopimuksesta — tämä vei vuosia oikeudessa.
Grönlannin osalta Yhdysvaltain joukkojen karkottaminen edellyttäisi Tanskan ja itsehallinnon johtajien vaikeaa oikeudellista prosessia, vaikka julkinen mielipide vastustaa jyrkästi ulkomaista haltuunottoa.
Mutkikas tulevaisuus
Yhdysvaltojen ja Grönlannin tarina kietoutuu yhteen historian, oikeuden ja geopolitiikan kanssa, ja sen vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle kuin pelkkään alueriitaan.
Grönlannin strateginen arvo — sen mineraalit, arktinen ilmatila ja potentiaali Kiinan liittolaisena — on tehnyt saaresta globaalien valtapelien mikrokosmoksen.
Vaikka oikeudelliset puitteet tukevat Tanskan suvereniteettia, poliittinen tahto on epäselvä.
Toistaiseksi Naton kestävyys, Grönlannin talouspyrkimykset ja Trumpin transaktionaalinen lähestymistapa pitävät alueen tulevaisuuden epävarmana — esimerkkinä siitä, miten hauras kansainvälinen yhteistyö voi olla historian mutkikkaiden juurien vuoksi.
Kuten entinen ulkoministeri Colin Powell totesi vuonna 2020: “Grönlanti ei ole kiinteistöilmoitus. Se on kansakunta.”
Mutta kunnes liittoumat uudelleenmuotoutuvat, saaren kohtalo pysyy kiistanalaisena kysymyksenä.
Sillä aikaa kun Venäjä ja Kiina lähestyvät Grönlantia infrastruktuurihankkeilla, Valkoisen talon “yksin pärjäämisen” asenne kylvää vaarallisia jakolinjoja.
“Tanskan lojaalisuus Natoon ja yhteiseen turvallisuuteen ei horju — mutta liittoumat vaativat vastavuoroisuutta,” varoitti Hartmann.
Kun pohjoisnapa on muuttumassa uuden kylmän sodan shakiksi, kysymys jää ilmaan: Voiko Yhdysvallat kohdella vanhimpia liittolaisiaan kuin vuokralaisia? Vai onko sen opittava, että geopoliittisessa shakissa tarvitaan kumppaneita, ei sotavankeja?
|
:
">Contact Us.
|
Tagit
yhdysvaltojen ja grönlannin (2),
venäjä ja kiina (2),
uuden kylmän sodan (2),
kun venäjä ja (2),
grönlanti ei ole (2),
vuoden 1951 (4),
yhdysvaltojen ja (3),
vuonna 2019 (2),
venäjä ja (2),
uuden kylmän (2),
ostaa grönlanti (2),
natoon ja (2),
nato jäsenyyteen (2),
kylmän sodan (2),
kuten thulen (2),
Grönlannin (13),
Yhdysvaltojen (10),
sen (9),
Tanskan (9),
Yhdysvaltain (6),
Trumpin (5),
Grönlanti (5),
vuonna (4),
vuoden (4),
sopimus (4),
|
|
