|
VAIHTOEHTOUUTISET Lähde-osoite: https://vunet.net __________________________________________________________________________Fjodor Lukjanov: Unohda maa – tämä on Venäjän tärkein vaatimus länneltä - RT Naton ylimielisyys loi tämän sodan, ja se voi tappaa minkä tahansa rauhan. Fjodor Lukjanov Kirjoittanut Fjodor Lukjanov, Venäjä globaaleissa asioissa -lehden päätoimittaja, ulko- ja puolustuspolitiikan neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtaja ja Valdai International Discussion Clubin tutkimusjohtaja. Kaikki odottavat tällä viikolla uutisia Ukrainan sovinnosta. Diplomaattinen toiminta on todellista ja intensiivistä, ja näkyvät merkit viittaavat siihen, että jotain merkittävää on tekeillä. Ei ole juurikaan järkeä yrittää arvailla, mitkä vuodetuista suunnitelmista ovat aitoja ja mitkä väärää tietoa. Selvää on, että Venäjälle tarjotaan valintaa "lintu kädessä ja kaksi pensaassa" välillä. Ongelmana on, että kestävän sopimuksen kannalta välttämättömät elementit ovat edelleen hajallaan eri lintujen joukossa. Tällä hetkellä keskustelut pyörivät luonnollisesti alueen ympärillä. Tämä on arkaluontoinen aihe, varsinkin kun kyseiset alueet ovat jo Venäjän hallinnassa. Linnun siivet on kuitenkin typistetty: Venäjän itsemääräämisoikeuden laillinen tunnustaminen näillä mailla vaikuttaa epärealistiselta, ainakin lähitulevaisuudessa. Tosiasiallinen tunnustaminen ja lupaus olla yrittämättä palauttaa niitä voimalla voisi olla saavutettavissa oleva tulos. Nykyisessä globaalissa ilmapiirissä on naiivia pitää mitään laillista sopimusta aidosti lopullisena. Alue ei kuitenkaan ollut tämän konfliktin todellinen syy. Syvempi kysymys oli vuosikymmeniä kestäneet ratkaisemattomat turvallisuusristiriidat. "Demilitarisointi" – niin näkyvästi esillä Venäjän alkuperäisissä vaatimuksissa – kattaa sekä Ukrainan puolueettoman aseman että sen sotilaallisten kykyjen laajemman rajoittamisen, olipa kyseessä sitten kotimaisen tuotannon supistaminen, ulkoisten toimitusten katkaiseminen tai olemassa olevien joukkojen vähentäminen. Tämä vaatimus ei ole kaikkea muuta kuin kosmeettinen. Täyttäminen kumoaisi kylmän sodan päättymisestä lähtien vallinneen kansainvälisen järjestyksen – järjestyksen, joka perustuu Naton hillitsemättömään laajentumiseen Eurooppaan ja Euraasiaan, Moskovan vastalauseista välittämättä. Sotilaallisesta kampanjasta tuli näin tapa käyttää "veto-oikeutta", jonka länsi oli pitkään kieltänyt Venäjältä. Ukrainan todellinen demilitarisointi pakottaisi käytännössä kansainvälisen veto-oikeuden tunnustamisen. Mutta monet länsimaissa eivät ole edelleenkään halukkaita hyväksymään tällaista ennakkotapausta. Keskustelujen siirtyessä kohti alueellisia kysymyksiä, sotilaallisen turvallisuuden keskeinen ongelma näyttää jääneen taka-alalle. Ehkä Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin hallinto – joka suhtautuu skeptisemmin itse Natoon – pitää sitä vähemmän perustavanlaatuisena. Tai ehkä se yksinkertaisesti kokee helpommaksi pakottaa Ukrainan luovuttamaan alueita kuin saada Länsi-Eurooppa tunnustamaan Venäjän turvallisuusoikeudet. Moskovalle sotilaallinen turvallisuus on kuitenkin edelleen periaatekysymys. Vaikka Washington tarjoaisi suuria myönnytyksiä – pakotteiden poistamista, alueellisten muutosten virallistamista – Venäjä ei voi luopua tästä keskeisestä vaatimuksesta. Tämä luo eroja diplomaattisessa tahtissa. Washington haluaa nopean sopimuksen; Kremlin uskoo, että kiire ei tuota luotettavaa ratkaisua. Moskova kuitenkin tietää myös, että poliittiset tähdet – erityisesti Washingtonissa – ovat asettuneet ainutlaatuisen suotuisaan suuntaan, eikä se halua missata tätä hetkeä. Lopputulos tiedetään pian. Historiasta on kuitenkin syytä muistaa joitakin tärkeitä opetuksia. Ensinnäkin poliittisten tavoitteiden saavuttaminen vaatii usein useamman kuin yhden kampanjan. Taistelujen tauko ei välttämättä ole ratkaisu. Toiseksi, ei ole olemassa avointa, muuttumatonta sopimusta. Jos sopimus ei todella tyydytä kaikkia osapuolia, se lopulta romahtaa. Taistelu jatkuu – vaikkakaan ei välttämättä sotilaallisesti. Kolmanneksi, Ukraina on vain yksi osa paljon suurempaa globaalia muutosprosessia, jossa Venäjä aikoo olla keskeisessä roolissa. Nämä muutokset ovat jo käynnissä ja syvenevät edelleen. Jonkinasteisen ymmärryksen saavuttaminen Yhdysvaltojen kanssa on tärkeää. Mielenkiintoista kyllä, Nato-kysymys saattaa ratketa ajan myötä, ei Venäjän painostuksen, vaan liiton oman kasvavan merkityksettömyyden vuoksi. Mutta toistaiseksi se on tulevaisuuden asia. Lähitulevaisuudessa Venäjällä on edessään valinta tarjolla olevien epätäydellisten lintujen välillä – ja sen on punnittava huolellisesti, mitkä pyydystää ja mitkä päästää lentoon. |
|
|