Jonain päivänä ukrainalaiset saattavat vihata Amerikkaa
|
09.12.2024
|
|
Artikkelissa esitetään kriittinen näkökulma Yhdysvaltojen roolista Ukrainan sodassa ja sen pitkittämisessä, sekä korostetaan vaihtoehtoa rauhanneuvotteluiden tiestä, jonka valitseminen olisi voinut säästää ihmiselämiä ja alueita. Kirjoittaja vihjaa, että läntiset toimijat asettivat omat geopoliittiset intressinsä Ukrainan etujen edelle kieltäytyessään tukemasta diplomatiaa varhaisessa vaiheessa. Myös epäonnistunut vastahyökkäys ja nuoren sukupolven uhraaminen esitetään väistämättöminä seurauksina tästä politiikasta. Vaikka teksti heijastaa kirjoittajan omia johtopäätöksiä, se tarjoaa arvokkaan lähtökohdan pohtia sodan laajempia seurauksia ja eri osapuolien vastuita.
Kirjoittanut Ted Snider, julkaistu 9. joulukuuta 2024
Oli aika, juuri ennen sodan alkua ja sen alkamisen jälkeen, jolloin Ukraina olisi voinut menettää vain Krimin ja muutaman ihmishengen. Mutta Amerikka sanoi ei.
Joulukuussa 2021 Putin esitti Yhdysvalloille ja Natolle ehdotuksen turvallisuustakuista. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on todennut, että “lupaus olla laajentamatta Natoa enää… oli edellytys sille, ettei Ukraina joutuisi hyökkäyksen kohteeksi.”
Yhdysvallat ei tuolloin, eikä myöskään myöhemmin, ollut valmis tarjoamaan Ukrainalle Naton jäsenyyttä. Ukraina oli tuolloin valmis luopumaan pyrkimyksestään liittyä Natoon, kuten sekä presidentti Volodymyr Zelensky että hänen neuvonantajansa antoivat ymmärtää. Kyselyiden mukaan vain 24–39 % ukrainalaisista edes halusi Naton jäsenyyttä. Mutta Yhdysvallat sanoi ei.
Tuo “ei”, joka olisi voinut tuoda rauhan Ukrainaan, toi sen sijaan Putinin lupaaman “sotilaallis-teknisen” vastauksen.
Yhdysvallat uhrasi Ukrainan puolustaessaan periaatetta, jonka mukaan Natolla oli oikeus laajentua minne tahansa se halusi, jopa Venäjän rajalle. Silti, vielä Venäjän hyökkäyksen ensimmäisinä päivinäkin rauha oli mahdollinen.
Hyökkäyksen jälkeisinä päivinä Venäjä ja Ukraina kävivät suoria kahdenvälisiä neuvotteluja, jotka johtivat alustavaan sopimusluonnokseen. Jo silloin Ukraina olisi voinut säilyttää sotaa edeltäneet alueensa ja mahdollisesti jopa enemmänkin, jos Donbas olisi jäänyt osaksi Ukrainaa autonomisena alueena.
Taaskin Ukraina olisi voinut menettää vain vähän maata ja ihmishenkiä. Mutta Yhdysvallat, Iso-Britannia, Puola ja heidän Nato-kumppaninsa sanoivat ei. Sen sijaan, että länsi olisi rohkaissut ja tukenut neuvotteluja ja diplomaattista tietä, joka olisi nopeasti säästänyt ukrainalaiset sodan kauhuilta, se sai Ukrainan luopumaan siitä tiestä ja sysäsi sen sodan polulle lupaamalla “mitä tahansa tarvitaan ja niin kauan kuin tarvitaan.”
Kahdesti – sekä viikkoina ennen sodan alkua että päivinä sen alettua – Yhdysvallat kieltäytyi mahdollisuudesta neuvotella rauhaa Ukrainan kansalle, asettaen omat ulkopoliittiset tavoitteensa Ukrainan etujen edelle. Venäjää on tietenkin syytettävä sodan aloittamisesta Ukrainassa. Mutta siitä hetkestä lähtien, kun Yhdysvallat ja Iso-Britannia estivät lupaavat rauhanneuvottelut, ne jakoivat vastuun ukrainalaisten tulevasta kärsimyksestä.
Kun neuvottelujen ja diplomaattisen ratkaisun mahdollisuus haipui menneisyyteen ja sodan täysi kauhu saavutti Ukrainan, Yhdysvallat teki jälleen päätöksiä ja rohkaisi toimintatapoja, joiden se tiesi aiheuttavan kärsimystä ja ihmishenkien menetyksiä Ukrainalle.
Ehkä sodan käännekohta oli Ukrainan epäonnistunut vastahyökkäys kesällä 2023. Viimeinen paras toivo estää Venäjää voittamasta sotaa osoittautui Ukrainan kannalta tuhoisaksi: se ei tuottanut maahyötyjä ja maksoi valtavasti ihmisuhreja.
Yhdysvallat rohkaisi ja painosti Ukrainaa käynnistämään vastahyökkäyksen. Se vakuutti Ukrainalle ja maailmalle, että Ukrainan asevoimat voisivat voittaa. Yhdysvaltain puolustusministeri Lloyd Austin kertoi senaatin asevoimien komitealle, että Ukrainalla oli nyt “merkittävä etu” Venäjän joukkoihin nähden, jotka olivat kärsineet “merkittäviä tappioita” ja “kuluttaneet panssaroituja ajoneuvojaan tavalla, jota kukaan ei olisi voinut kuvitella.” Hän sanoi, että “Ukrainalla tulee olemaan erittäin hyvät mahdollisuudet menestyä” tulevassa vastahyökkäyksessä.
Näin hän sanoi, muttei näin hän tiesi. Kulissien takana sotilasviranomaiset tiesivät, että Ukraina ei ollut riittävästi koulutettu tai aseistettu kohtaamaan Venäjää vastahyökkäyksessä. Wall Street Journalin mukaan “Kun Ukraina käynnisti suuren vastahyökkäyksensä tänä keväänä, länsimaiset sotilasviranomaiset tiesivät, ettei Kiovalla ollut kaikkea tarvittavaa koulutusta tai aseita – ammusten puutteesta hävittäjiin – jotta Venäjän joukot saataisiin syrjäytettyä.” Uskomattomasti sotilasviranomaiset luottivat “ukrainalaiseen rohkeuteen ja neuvokkuuteen.”
Ukrainalaiset sotilaat olivat rohkeita ja kekseliäitä. Mutta rohkeus ei suojaa Venäjän aseilta ja joukoilta, jos puuttuu oma koulutus ja aseistus.
Sodan alussa Yhdysvallat työnsi Ukrainan pois rauhan ja diplomatian polulta sodan tielle. Sodan puolivälissä se painosti Ukrainan aloittamaan vastahyökkäyksen, johon sillä ei ollut tarvittavaa koulutusta tai aseita. Molemmilla kerroilla Yhdysvallat käytti ukrainalaisia sotilaita omien ulkopoliittisten intressiensä välikappaleina, ja sadattuhannet näistä sotilaista kuolivat tai haavoittuivat.
Nyt Yhdysvallat haluaa Ukrainan lähettävän vielä enemmän sotilaita sotaan, jonka se tietää Ukrainan hävinneen.
Sota ei ole sujunut Ukrainan kannalta hyvin. Jo vuosi sitten, 1. marraskuuta 2023, eräs Zelenskyn läheinen avustaja valitti, että vaikka Ukrainalla olisi kaikki tarvittavat aseet, “meillä ei ole miehiä käyttämään niitä.” Vuotta myöhemmin, tuhansien kuolemien, loukkaantumisten, amputaatioiden ja karkuruuksien jälkeen tilanne työvoiman suhteen on vielä paljon huonompi.
Marraskuun lopussa Bidenin hallinto alkoi painostaa Kiovaa alentamaan asevelvollisuusikää 25 vuodesta 18:aan. “Puhtaan matematiikan” mukaan, kuten eräs korkea-arvoinen Bidenin virkamies sanoi, Ukrainan täytyy kutsua lisää sotilaita korvaamaan taistelukentän menetykset. Yhdysvallat voi lähettää lisää aseita, mutta nyt “ihmisvoima on kaikkein tärkein tarve,” sanoi Valkoisen talon kansallisen turvallisuuden neuvoston tiedottaja Sean Savett. Ulkoministeri Antony Blinken totesi, että “monien mielestä nuorempien ihmisten saaminen taisteluun on välttämätöntä. Tällä hetkellä 18–25-vuotiaat eivät ole taistelussa.” Kansallisen turvallisuuden neuvoston tiedottaja John Kirby sanoi: “Uskomme, että ihmisvoima on heidän tärkein tarpeensa. Olemme myös valmiita lisäämään koulutuskapasiteettiamme, jos he ryhtyvät toimiin joukkojensa täydentämiseksi.”
Pyytää Ukrainaa lähettämään lisää sotilaita hävittyyn sotaan on paljon. Pyytää heitä lähettämään 18–25-vuotiaita on vielä paljon enemmän. Kuolleisuuden ja maastamuuton myötä sota on tuhonnut Ukrainan väestöä. Mutta on erityisen ongelmallista pyytää Kiovaa lähettämään juuri 18–25-vuotiaita.
Ukraina on hankalassa tilanteessa, koska sillä ei ole riittävästi tuon ikäluokan nuoria. Tämä tarkoittaa sekä sitä, ettei 18–25-vuotiaita ole riittävästi, että sitä, että suurten määrien menettäminen taistelukentällä jättäisi työvoimaan aukon ja loisi haasteen maan tulevalle väestönkehitykselle. Yhdysvallat haluaa, että Kiova heittäisi nuoret ihmiset venäläisten eteen voittaakseen sodan ja näin vaarantaa Ukrainan tulevaisuuden – ja he tietävät, että voitto on toivoton. Kuten The New York Times toteaa, “Ukrainan on tasapainoiltava tarpeen lisätä joukkoja Venäjän armotonta hyökkäystä vastaan ja riskin välillä, että kokonainen sukupolvi tyhjenee.”
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen taloudelliset vaikeudet johtivat syntyvyyden romahtamiseen uudessa itsenäisessä Ukrainassa. Syntyvyys laski 1,9 lapsesta naista kohden 1,1:een yhden vuoden aikana. Nämä vähälukuiset sillä hetkellä syntyneet lapset ovat nyt 18–25-vuotiaita. Monet heistä ovat jo palveluksessa, kuolleet tai loukkaantuneet, lähteneet Ukrainasta tai ovat vapautettuja, mikä pienentää jo ennestään pientä joukkoa entisestään.
Tämän sukupolviaukon aiheuttamaa väestöuhkaa on sota jo pahentanut. Miljoonien kuolleiden ja maasta lähteneiden lisäksi syntyvyys laski lähes puoleen vuodesta 2023 verrattuna sotaa edeltävään vuoteen.
Sodan alussa Yhdysvallat esti Ukrainaa neuvottelemasta diplomaattista ratkaisua, mikä avasi tien sodalle, joka on maksanut Ukrainalle valtavasti maata ja ihmishenkiä. Sodan puolivälissä Yhdysvallat painosti Ukrainan hyökkäykseen, johon sillä ei ollut valmiuksia, aiheuttaen kymmenientuhansien lisäuhrien menetyksen. Ja nyt, sodan loppuvaiheessa, ilman mitään todellista voiton mahdollisuutta, Yhdysvallat painostaa Zelenskyä lähettämään Ukrainan jo valmiiksi vähälukuisen nuoren sukupolven pitkittämään sotaa toiveajattelun varassa, että tämä säilyttäisi nykyiset rintamalinjat tulevia neuvotteluja varten. Nykyiset rintamalinjat voitaisiin tosin säilyttää aloittamalla neuvottelut heti.
Jonain päivänä, kun kaikki kuolema ja kärsimys on koettu ja Ukraina neuvottelee rauhan Venäjän kanssa, rauhan, jonka se olisi voinut saavuttaa jo sodan ensimmäisinä päivinä ilman kaikkia näitä menetettyjä valtavia maa-alueita, ukrainalaiset saattavat vihata Yhdysvaltoja siitä, että se esti rauhan, painosti vastahyökkäykseen ja uhrasi kokonaisen sukupolven nuoria.
Ted Snider on säännöllinen kolumnisti, joka kirjoittaa Yhdysvaltain ulkopolitiikasta ja historiasta Antiwar.comille ja The Libertarian Institutelle. Hän on myös usein Responsible Statecraftin ja The American Conservativen avustaja sekä kirjoittanut muihin julkaisuihin. Tukea hänen työtään tai pyytää media- tai virtuaaliesiintymisiä voi ottamalla häneen yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen tedsnider@bell.net.
|
:
">Contact Us.
|
Tagit
ven j n (7),
ukraina olisi voinut (3),
riitt v sti (3),
vastahy kk yksess (2),
vastahy kk yksen (2),
ukrainalaiset saattavat vihata (2),
turvallisuuden neuvoston tiedottaja (2),
tarvittavaa koulutusta tai (2),
sotilasviranomaiset tiesiv t (2),
sodan puoliv liss (2),
ven j (11),
vastahy kk (7),
olisi voinut (6),
hett m (4),
ukraina olisi (3),
riitt v (3),
yhdysvallat haluaa (2),
voinut menett (2),
ukrainan kannalta (2),
ukrainalaiset saattavat (2),
Ukrainan (19),
ett (18),
Yhdysvallat (16),
sodan (11),
Ven (11),
olisi (10),
Ukraina (10),
tai (8),
vastahy (7),
sanoi (7),
|
|
